INFOA

Vuosi 2013
 
 
 
 
 

 

Kotisivu- ja sähköpostiosoitteita on  enemmän kuin yksi siksi, että yhden palvelimen huollosta johtuvien toimintakatkosten aikana sivut näkyvät ainakin toisen palvelimen kautta. 


Lähivuosien  ajalta pieneläinsuojalla jo asioineiden lemmikkien , erityisesti kissojen, kotiutumista seurattaessa on selvästi havaittavissa , että joko hyvin harva lemmikinhaltija edes tietää pieneläinsuojien olemassaolosta  eikä siksi osaa kysellä kadonnutta lemmikkiään tai sitten välittäminen kissasta on pinnallista ja jos se katoaa, hankitaan pian uusi etsiskelemättä entistä  ja monen kissan kohdalla vaikuttaa siltä, että se on jätetty tarkoituksella heitteille ( ei ehkä haluta kustantaa kissan leikkausta, josta syystä kissan käyttäytyminen koetaan hankalaksi). Koirista vain n 20 % jää hakematta omaan kotiinsa ja niille on toistaiseksi löydetty uudet kodit mutta kissoista ilman  alkuperäiseen kotiin  hakijaa jää lähes 80 % !!!!  

Tämä  ongelma ratkeaisi vain sillä, että kaikki lemmikkieläinten haltijat , siis myös tavallisten kissojen haltijat,  pitäisi velvoittaa tunnusmerkkauttamaan mikrosirulla omat lemmikkinsä ja luovuttajan pitäisi olla velvollinen varustamaan heti pennun synnyttyä   pennut tunnisteella niin, että myöhemmin voidaan selvittää mistä eläin on alunperin lähtenyt maailmalle. Luovuttaja olisi myös velvollinen selvittämään luovuttamiensa eläinten ottajan osoite- ym. tiedot .   Ongelmalle on siis olemassa ratkaisu mutta sen toteuttaminen on ongelma!

 

          OMA LEMMIKKISI ON  KADONNUT ?    

           JOS LEMMIKKISI ON KADONNUT,  ETKÄ ITSE SITÄ LÖYDÄ:                       

-   soita pieneläinsuojalle ( 0400-564 662 ) ja jätä omien yhteystietojesi lisäksi eläimen tuntomerkit katoamisaika- ja paikkatietoineen, jolloin jonkun muun löytämän  eläinsuojalle tuodun eläimen tuntomerkkejä voidaan verrata sinun antamiisi.

-   voit laittaa tuntomerkit ja tiedot itse myös näiden kotisivujen  Kadonneita-sivuille

-   tee teksti-ilmoituksia yhteystiedoillasi varustettuina asuntoalueesi pylväisiin, kauppojen ja kirjaston ilmoitustauluille, koululle  jne, jotta joku lemmikkisi havainnut voi soittaa tietonsa.

JOS LEMMIKKISI  (KISSA) ON KARANNUT,  EIKÄ ANTAUDU KIINNI KUTSUMALLA:

- hae pieneläinsuojalta panttimaksua vastaan lainaan ns loukkupyydys , jonka avulla , ruoka-annosta syöttinä käyttäen, kissan kiinniotto yleensä onnistuu. Loukun mukana saat sen käyttöohjeet ja vinkkejä, kuinka loukku kannattaa varustella kissaa houkuttelevaksi  mm sille tutuilla turvallisuutta tuoksuvilla vaatteilla . 

 
                                     

 LÖYSITKÖ  JONKUN LEMMIKIN ?

Jos olet havainnut lähistöllä liikkuvan yksinäisen , ilmeisesti kodittoman tai eksyneen lemmikkieläimen, soita sen tuntomerkit pieneläinsuojan puhelimeen ( vastaajaan )  ja  laita tiedot myös näiden kotisivujen Löydetyt/Kadonneet -palstalle , jolloin omistaja saa ehkä nopeasti tiedon karkulaisesta ja osaa tulla houkuttelemaan sitä kotiin. Tietojen avulla pieneläinsuojan tiedostoista voidaan tarkastaa, kaipaako jo  joku lähistöllä juuri sitä lemmikkiä.

Kodittoman lemmikkieläimen kiinnisaamiseksi soita pieneläinsuojalle , varaa sieltä loukkupyydys , käy hakemassa loukku ja viritä se eläimen tavanomaisen kulkureitin varrelle turvalliseen säältä suojattuun kohtaan ruokahoukuttimella varustettuna. Tarkista 3-4 kertaa vuorokaudessa, onko kissa jäänyt loukun sisälle ja jos on, siirrä loukku kissoineen lämpimiin sisätiloihin, ( jossa voit tarvittaessa siirtää kissan kuljetuskoriin tai -laatikkoon )  ja tuo lemmikkieläin pieneläinsuojalle.

Kuljetusta varten pieneläinsuojalta saa lainaan mm kissakorin. Poliisin velvollisuus on hakea isot koirat löytäjän luota ( ja suojan ollessa yleisöltä suljettuna myös muut eläimet) , ellei hän  mitenkään pysty itse kuljetusta järjestämään.

Jos olet saanut eksyneen tai hylätyn oloisen lemmikkieläimen kiinni ja voit pitää sitä luonasi omistajan etsinnän ajan, soita pieneläinsuojalle ja jätä tuntomerkkitiedot sekä omat yhteystietosi (ja  laita ilmoitus kotisivujen Löydetyt-palstalle)  kuten edellä , jotta omistajaa voidaan  etsiä eläinsuojalle jätetyistä ilmoituksista.

OTTAISITKO LEMMIKKIELÄIMEN ???                      VASTUUTA JA ILOA !!

Mitään lemmikkieläintä , olipa se koira tai kissa, pieni jyrsijä, matelija tai siivekäs eläin, ei pidä ottaa perheeseensä miettimättä tarkoin ainakin seuraavia:

Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö perheessä ?

Eläimen hajuaistin teho on  monikymmenkertainen ihmiseen verrattuna, joten sen terveys on todella vaarassa  tupakoivassa perheessä , jossa huoneilma ja kaikki tekstiilit tuoksuvat ummehtuneelle ja turkkiaan nuollessaan se joutuu samalla nielemään huoneilmassa olevat epäpuhtaudet. Yleensä eläimet eivät pidä myöskään alkoholin hajuista ihmistä luotettavana lähestyä (eiväthän monet ihmisetkään pidä ...).

Mitä muutoksia lemmikin tulo  aiheuttaa jo totuttuun elämänrytmiin ?

Kuka perheessä  nousee aamulla aikaisin  viemään koiran lenkille ja huolehtii sen jokapäiväisestä ulkoilusta myöhäisine iltapissityksineen?

Miten järjestetään eläimen hoito silloin, kun työ- ja koulupäivä venyy pitkäksi tai lähdetään matkoille ?

Lemmikin ruokavaatimuksiin perehtyminen niin, että sen kulloisenkin kehitysvaiheen tarvitsema  monipuolisuus toteutuu ?

Eläinlääkärikustannukset (perusrokotukset, sairastumiset), itse suoritettavat madotukset?

Lemmikin virikkeet ? 

Koira ja kissa  tarvitsevat  huomiotasi ja virikkeitä leikkiäkseen; kissan pitää saada juosta ja kiipeillä kotona päivittäisten “hepulikohtaustensa” aikana ja koira tarvitsee liikunnan lisäksi omat lelunsa ja oikeuden “metelöidä” niillä leikkiessään.

Lemmikin ulkoilu on aina ja myös  oman pihan aitauksessa varmistettava niin, ettei siitä aiheudu naapureille valituksen aihetta.

Onko pentuikäinen lemmikki paras vai voisitko ottaa aikuisen eläimen?

Pieneläinsuojan löytöeläimistä suurin osa on nuoria tai  aikuisikäisiä kodintarvitsijoita ja varsinkin jo kovan elämän kokenut eläin osaa osoittaa ilonsa ja tyytyväisyytensä saatuaan uuden turvallisen kodin ja siellä aikaa tottua perheen elämänrytmiin. Harkitse siis myös tätä löytölemmikkivaihtoehtoa varsinkin, jos perheesi jäsenet ovat jo itse iäkkäämpiä ihmisiä.

Muista että vastuusi alkaa siitä hetkestä, kun päätät hankkia lemmikin ja kestää koko sen eliniän. Koira elää n 10-13 v ja   kissa jopa 20 v, joten hetken hurmiossa lemmikkiä ei pidä ottaa.

Jos tilanne perheessä muuttuu niin pahasti, että lemmikistä luopuminen tulee eteen, on eläimen omistajan velvollisuus etsiä sille uusi koti (myös pieneläinsuojan ilmoitustaululle voi jättää ilmoituksia) tai huolehtia eläinlääkärin avulla vanhan , sairaan lemmikkinsä lopettamisesta.

Vastuullinen kissan- tai koiranomistaja ei teetä eläimellään pentuja, ellei niille ole ennakkoon tiedossa luotettavia ottajia !  

Leikkauta kissasi heti kun se on tulossa sukukypsäksi ( yleensä n 10 kk ikäisenä), jolloin sen vaellusvietti vähenee ja uroskissa lopettaa reviirin merkkailun.  Leikattu uroskissa ei itse  millään tavalla huomaa “tilpehöörien puuttumista” ja sen jälkeen se ei aiheuta naaraskissoille riskiä saada ei-toivottuja pentuja. Ärtsystä kollipojastakin tulee leikattuna varsinainen mummon lempeä sylikissa. Naaraskissakin merkkailee kodissaan paikkoja, jos sitä ei ole leikkautettu ja usein on sattunut, että tietämätön lemmikinhaltija pitää tätä "luonnevikana" tai pysyvänä sairautena ; merkkailu kuitenkin loppuu heti leikkauksen jälkeen.

Vielä nykyisinkin kissanpentuja syntyy varsinkin maaseudulla  “ ikään kuin vahingossa” , kun aikuista naaraskissaa ei ole leikkautettu ja sen annetaan kulkea vapaana . Jos pentuja ei saada sijoitettua tuttavien kautta, niistä  yritetään päästä eroon lehti-ilmoituksin tai , pahimmissa tapauksissa, pennut jätetään vastuuttomasti heitteille lähimetsään, ostoskeskusten parkkipaikoille tms, jonka jälkeen joku  ehkä löytää niistä osan ja toimittaa eläinsuojaan ja loput pentueesta kokevat hitaan ja tuskallisen nääntymisen nälkään ja viimeistään talven tullen paleltuvat.

Näitä löytöpentuja, arkoina,  aliravittuina ja täynnä matoja ja punkkeja, on pieneläinsuojaan tullut viime kesänäkin jopa markettien pihalta, joten tarina ei ole peräisin viime vuosisadalta !!!  Aikuisia leikkaamattomia löytökissoja  on pieneläinsuojaan tuotu varsinkin talviaikaan useita mm siten, että löytäjä  on ottanut lintulaudan alla talipalasia norkoilevan täysin voimattoman kissan kiinni. Tällaisen kissan  korvat  ovat  yleensä  pahasti paleltuneet  ,  eläin on nälkiintynyt  , lihaksistoltaan kuivunut ja käytännössä  jo lähes tajuton niin, että  se  on  pakko lopettaa  (eläinlääkäri antaa rauhoittavan  nukutuspiikin ja  sen jälkeen  lopetuspiikin suoraan sydämeen). 

Eläinsuojelulain perusteella kenelläkään ei ole oikeutta jättää kissaa, koiraa eikä mitään muutakaan eläintä heitteille ja muiden vastuulle. Ihmisten oma sivistys- ja elintaso sekä yleinen  perusturva on vuosien myötä parantunut, joten myös eläimille kuuluu antaa aiempaa turvallisemmat elinolosuhteet.

 Lemmikkieläinten selviämismahdollisuudet  luonnossa olivat  entisaikaan oikeastaan paljon paremmat kuin  nykyaikana , sillä ennen oli puuliitereitä ja heinälatoja ja niissä  hiiriä hätäruuaksi ja pesäluolaksi heinien tai sahanpurujen lämpöä. Samoin oli talojen perustusten alla tuulensuojaisia sopukoita ja puulämmitteisten tulisijojen perusmuurien luovuttamana vähäistäkin lämpöä. Nyt maaseudulla heinät ovat tiiviissä muovisuojatuissa paaleissa ja rakennukset on yleensä perustettu maavaraiselle laatalle  niin, ettei kodittomille tai eksyneille lemmikeille löydy minkäänlaista suojaa eikä ruokaa. 

Valtaosa ihmisistä todella huolehtii omista lemmikeistään ja on eksyneen tai hylätyn eläimen havaitessaan valmis auttamaan sitä jopa houkuttelemalla sen kiinni ja tuomalla sen pieneläinsuojaan. Näiden ihmisten varassa on käytännön eläinsuojelu  muutenkin, sillä viranomaisten resurssit eivät varmasti riitä valvomaan eläinsuojelurikkeitä ennen kuin  heille ilmoitetaan ko tapauksista. 

Eläimelle ihminen voi olla paras ystävä tai julmin vihollinen.  

Lemmikillesi et ole omistaja vaan haltija ja haltijoita on saduissa hyviä ja pahoja ; kumpi sinä olet ?

  Takaisin etusivulle